Elämää. Iloa ja riemua. Huolia ja suruja. Suuria ja pieniä.

Miten voi olla niin vaikeaa saada seuraa? Tarkoitan ystäviä, joiden kanssa voi viettää vaikkapa saunailtaa, ehkä parilla? Muutama ihminen joita kehtaan kysyä, keksivät syitä miksi ei onnistu. Tai sitten minä vain luulen heidän keksivän...

Mihin katosi se kaveriporukka jonka kanssa muinoin aikaa vietin? Siihen on helppo vastata, menneeseen nuoruuteen...

Onko se niin että face to face- kontakteja syntyy niin vähän internetin takia, vai niin että on pakko hakea ihmiskontakteja internetistä, kun ei livenäkään onnistu?

Kuinka voikaan niin pieni ihminen tuottaa niin suuren ilon. Kaikki on hyvin, poika soittaa virkeänä, iloisena ja touhukkaana. On hyvä mieli, että lapsilla viíkonloppu isän luona sujuu.

Mutta samalla se tekee kipeää, huomata että ei ole välttämätön. Ilman minuakin pärjätään hienosti. Koko olemassaoloni parin viime vuoden ajan on perustunut siihen että olen ÄITI. Nyt ymmärrän että pitää elämässä olla muutakin sisältöä, sitä niin sanottua omaa elämää.

Sanotaan että olen sosiaalinen, avoin ja puhelias ihminen. Miksi minun sitten on niin vaikea todella tutustua, jakaa asioita. Nauraminen ja vitsailu on helppoa, persoonatonta. Mutta omien ajatusten, toiveiden, haaveiden ja pelkojen julkituominen niin hankalaa. Olen yksin, oman pääni sisällä.

Tiedän sen, ettei kukaan voi tehdä minua onnelliseksi. Onni lähtee ihmisestä itsestään, ihmisen sisältä. Yritän kovasti oppia ymmärtämään ja hyväksymään itseni, jotta voisin olla tasapainoinen yksilö. Sillä vain jos pääsen sinuiksi itseni kanssa, voin todella ajatella syvempää ystävyyttä jonkun toisen kanssa.

Minua on sanottu aina ikääni aikuisemmaksi, mutta nyt, reilu parikymmpisenä eroavana naisena, kahden lapsen äitinä, tunnen itseni haparoivaksi, itseään etsiväksi nuoreksi...

Sataa lunta ja se on ihanaa. On ihanaa olla rauhassa ja yksin.

Sisälläni viriää hento toivo tulevaisuutta kohtaan katsoessani kynttilän liekkiä. Yritän torjua pelot ja itsesyytökset taka-alalle, nauttia vain tästä hetkestä.

Olen aina ollut on/off vaihteilla toimiva ihminen.

Nyt tämä ilta herkistää niin että olisi aivan ihanaa jakaa hetki jonkun kanssa, halata ja rutistaa. Mennä ulos tanssimaan lumisateeseen